perjantai 31. maaliskuuta 2017

Unelmissani Australia - miltä tuntuu muuttaa maapallon toiselle puolelle?

Muutin vuoden alusta Australiaan, sillä kaipasin muutosta elämääni, aurinkoa ja ystävällisiä ihmisiä. Kolmisen kuukautta on mennyt hujauksessa, mutta samanaikaisesti tuntuu että lähdöstäni on ikuisuus. Suurimman osan ajastani täällä olen viettänyt yksinäni omien ajatusteni parissa. Kun viettää paljon aikaa yksinään oppii tuntemaan itsensä paremmin. Ja ymmärtää miten vähän itseään tunteekaan. Usein me pähkäilemme asioiden kanssa, jotka liittyvät siihen mitä me itse haluamme ja odotamme itseltämme ja tulevaisuudeltamme. Missä haluamme asua, missä haluamme olla töissä, mitä haluamme opiskella, miten haluamme viettää vapaa-aikamme ja millaisen kumppanin tai kumppaneita toivomme itsellemme? On vaikeaa erottaa omat toiveet yhteiskunnan ja oman lähipiirin meille asettamista odotuksista ja jopa paineista. Maapallon toisella puolella yksin reissaaminen laittaa oman elämän erilaiseen perspektiiviin. Kun minulta ei odotetakaan enää samoja asioita niin mihin minä oikein pystynkään ja tärkeimpänä, mitä minä oikeasti haluan?

Ensimmäiset viikot vietin Melbournessa ystäväni Minnan kanssa.

Uskon siihen, että elämän tarkoitus on onnellisuus. Onnellisuus tarkoittaa meille kaikille eri asioita ja erilaisten haasteiden kasautuessa poluillemme emme kaikki pysty saavuttamaan elämämme tarkoitusta koskaan. Osalla meistä menee koko elämä selvittäessä, mikä meistä tekeekään onnellisia? Välillä joudumme vaikeiden valintojen eteen kun punnitsemme omat tarpeemme ja muiden odotukset meitä kohtaan. Ei ole helppoa lähteä toiselle mantereelle tietäen ettei välttämättä koskaan halua palata Suomeen, kun samanaikaisesti huolehtii perheestään ja ystävistään. Tietäen että asettamalla omat unelmat etusijalle saattaa satuttaa lähimmäisiään. Mutta koska meillä on tämä elämä elettävänä tässä, nyt ja meitä itseämme varten on toisinaan uskallettava tehdä asioita, jotka tekevät meidät itsemme onnellisiksi.

Melbournesta suuntasin Sydneyyn ja Blue Mountainseille, jossa vietin muutaman päivän vaeltaen ja meditoiden. Kuvassa aboriginaalien pyhä paikka "Three sisters".

Byron bayssa nautin upeista hiekkarannoista ja aaltojen kohinasta. Onnistuin polttamaan nenäni ja olkapääni vaikka vietinkin aikani varjossa. AUTS!

Kuva vasemmalla: Cairnsissa pääsin osallistumaan perinteisiin 21-vuotisjuhliin. 

Kuva oikealla: Cairnsissa tein retken isolle valliriutalle ja laitesukelsin ensimmäistä kertaa elämässäni. Pääsin heti kuvaan merikilpikonnan kanssa ja olin niin innoissani, että unohdin hetkeksi hengittää. Hänkin on selvästi innoissaan seurastani.

Viimeisen päiväni Cairnsissa vietin joen ihastuttavan poukaman äärellä. Aurinko paistoi, tuuli suhisi ja eväänä ollut ananas oli makeinta koskaan maistamaani.

Cairnsista matkasin Darwiniin, jossa sain nauttia kosteasta ja kuumasta ilmastosta sekä upeista auringonlaskuista. Uimaan en uskaltanut mennä sillä Darwin on krokotiilien asuttama alue.

Darwinista lähdin Kakadu National parkiin muutaman yön retkelle. Upeita maisemia, aborginaalien kalliomaalauksia, kauniita auringonlaskuja, vaeltamista luonnonpuistossa ja uimista joen poukamilla minne krokotiilit eivät todennäköisesti tule. IIK! 

Aboriginaalien kalliomaalaukset ovat upeita, mutta haluan kunnioittaa heidän toivettaan ettei kuvia julkaista netissä. Kaikkea kaunista ei voi kuviin vangita.

Darwinista jatkoin matkaani bussilla halki öisen erämaan kohti Alice Springsiä. Eräällä huoltoasemalla minulle näytti kieltä buffalo, jonka jälkeen pieni sammakko hyppäsi laukkuuni.

Ystäväni Soap
Minulla on kaksi ystävää Melbournessa, joten aivan yksin minun ei ole tarvinnut koko aikaa olla. Heillä on kuitenkin omat elämänsä, koulut ja työt joten yhteistä vapaa-aikaa ei ole kovin paljon. Tämä on mahdollistanut minulle tylsistymisen.  Vuosien kovan työnteon jälkeen tylsistyminen on parasta mitä voi ihmiselle tapahtua, vaikka helppoa se ei ole. Pidin taukoa jopa sosiaalisesta mediasta viikon verran, jotta pystyin ottamaan kaiken irti tylsistymisestä. Yllättävää oli, että ilman Facebookin selaamista olinkin täynnä energiaa ja tein asioita, joista nautin. Kiertelin Queen Victoria Marketilla etsimässä maukkaita tuoreita vihanneksia, tuoksuvia yrttejä, mehukkaita hedelmiä sekä kokkailuinspiraatiota marketin hulinasta, kokkailin tunteja ruokia itselleni ja ystävilleni, kävin maauimalassa pulikoimassa, maalasin vesiväreillä, katselin elokuvia ja dokumentteja, tein pitkiä kävelyretkiä koiraystäväni Soapin kanssa ja makoilin vaahtokylvyssä kuunnellen valaiden laulua. Kun en koko ajan ollut tietoinen mitä maailmalla ja Suomessa tapahtuu en ollutkaan niin tylsistynyt, ahdistunut tai huolissani tulevaisuudesta.


Kuva yllä oikealla: Koirakaverini Soapin kanssa käymme päivittäin lenkillä Royal Botanic Gardenissa. Kun vietän aikaa Soapin kanssa ulkona keskityn hetkeen. En räplää kännykkää tai kuuntele musiikkia vaan havainnoin ympäristöä ja olen Soapille läsnä.

Kuva vasemmalla: Tein pizzaa bataattipohjalla. Ystäväni Rhys ja Maya rakastuivat tähän niin paljon, että opettelivat itsekin tekemään.

 Kuva oikealla: Olen maalannut vesiväreillä viimeksi lukiossa. Keitin teetä, tein vesimelonijuomaa ja päästin luovuuteni valloilleen.


Uinti kattoterassilla auringon laskiessa St. Kildassa Melbournessa.

Olen nähnyt hiukan Australiaa ja rakastunut paikalliseen ystävälliseen kulttuuriin. Ihmiset ovat positiivisia, iloisia ja avoimia. Tuntemattomat ihmiset vastaavat hymyyn kadulla ja tervehtivät jos katseet kohtaavat pidemmäksi aikaa. Ihmisten kanssa pääsee helposti juttusille, mutta suorasukaiselle suomalaiselle on välillä vaikea hahmottaa, että mikä on vain australialaisille tyypillistä ystävällisyyttä ilman todellista tarkoitusta tavata tai soitella ja milloin he oikeasti haluavat kahvitella kanssasi seuraavalla viikolla. Ystävällisyydestä ja positiivisuudesta saa kuitenkin paljon energiaa. Täkäläinen kulttuuri tukee oman itsensä etsimistä, sillä täällä tuntuu että kaikki mahdollisuudet ovat auki.

Odotan innolla mitä huominen tuo tullessaan. Olen vasta alussa seikkailuni kanssa ja retki omaan itseeni on ihanan pitkä matka kuljettavaksi. Se ettei tiedä mitä huomenna tai ensi kuussa tapahtuu on samanaikaisesti hyvin vapauttavaa mutta myös äärimmäisen pelottavaa. Tätä matkaa taittaessani aion keskittyä useammin itseeni ja läsnäoloon hetkessä. Uskonkin, että vastaukset minua askarruttaviin kysymyksiin elämästä, tulevaisuudesta, urasta ja haaveistani tulevat hiljentymisen myötä. Tiedän kyllä mitä tehdä kun aika on oikea.



Minusta ja Soapista on tullut hyvät ystävät ja hän haluaakin usein viettää aikaa kainalossani kuorsaten.

Haluan lopettaa tämän kirjoitukseni kiitoksiin. Tahdon kiittää Yeesin työntekijöitä ja hallitusta menneestä kaudesta. On ollut suuri kunnia toimia Yeesin hallituksen puheenjohtajana kuluneena kautena. Kiitos teistä ihanat ihmiset, kanssanne olen saanut olla oma itseni täydellisen epätäydellisenä <3

Haikein mielin väistyn puheenjohtajan kunniakkaasta tehtävästä ja toivon hallitukseen sekä uusia että vanhoja jäseniä. Kannustan kaikkia rohkeasti hakemaan Yeesin hallitukseen. Se voi olla parasta mitä sinulle on koskaan sattunut. Lisätiedot vuosikokouksesta täältä. Yeesiä en kuitenkaan kokonaan taakseni jätä vaan lupaan kertoa Australian kuulumisia niin täällä blogissa kuin Yeesin instagramissa. 

Ja hei just sinä - olet ihana <3

Senni Moilanen
Kirjoittaja on Yeesi ry:n hallituksen väistyvä puheenjohtaja, joka toivoo että kaikki ihmiset saisivat toteuttaa unelmiaan ja elää vapaina. 

Ps. Tätä kirjoittaessani kuuntelin Jamie Sloanin Friends & Family kappaletta ja mietin perhettäni ja ystäviäni Suomessa. On kova ikävä, joten toivon että tulette pian kylään <3

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Suunnitelmia?

Kesälomakausi (ja itselläni vielä myöhästynyt _talviloma) alkaa lähestyä. Vuodenaika on vaihtunut ihan salaa ja monille kevät ja kesä tarkoittavat jollain tasolla muutosten aikaa. Opinnot alkavat olla loppusuoralla, syksyllä saattaa olla tiedossa uusi opiskelupaikka tai -paikkakunta. Varttuneemmat saattavat päättää jäädä eläkkeelle kesälomansa päätyttyä. Työssäkäyvät alkavat pohtia, mitä ansaituilla lomapäivillä tekisi. Siksi tässä vaiheessa monilta aletaan jo kysellä suunnitelmia;

Mitä meinaat kesällä?
Mitäs nyt kun peruskoulu/lukio/amis/... päättyy?
Mitäs syksyllä?
Vieläkö työt jatkuu?
Onks kesätöitä?

Myös lehtiin, blogeihin ja vlogeihin alkaa ilmestyä ”nämä asiat on pakko tehdä kesällä” ja ”nämä asiat sinun on pakko käydä tsekkaamassa paikassa x” -listoja.
Suunnittelu ja aikatauluttaminen näyttää nyt muutenkin olevan muodissa. Moni on saattanut hurahtaa esimerkiksi bullet journaleihin (ovat muuten ihania, niitä en halua kritisoida!). Erilaisten listojen, muistutusten ja suunnitelmien tekeminen helpottaa muistamista ja auttaa keskittymään asioihin yksi kerrallaan. Joskus liika suunnittelu voi kuitenkin tuntua tukalalta. Itse suunnitelman tekeminen voi tuntua työläältä.



Tuleeko suunnitelmiin joskus takerruttua liikaa? Antaako to do -lista joustamisen varaa? Kannattaako kaikkea suunnitella alusta loppuun, ja onko omia suunnitelmia aina pakko noudattaa? Ja mikä tärkeintä: osaako sitä olla itselleen armollinen, jos suunnitelma ei pidä tai listasta poiketaan?

Kohta lomalle lähtevänä olen pohtinut paljon näitä asioita. On hyvä, että menoille löytyy jonkunlaiset raamit, mutta ajat ja tilanteet elävät. Etukäteen tehty suunnitelma voikin alkaa käytännössä tuntua raskaalta tai se ei sovikaan ajankohtaan. Ulkomaille lähtevänä esimerkiksi aikataulut ovat mennessä ja tullessa elintärkeitä, mutta kannattaako merkitä etukäteen esimerkiksi ruoka-aikoja ja -paikkoja tai edes nähtävyyksiä? Onko tärkeämpää istuutua alas ja olla irti arjesta?  Riippuu toki varmasti paljon matkan tavoitteesta. Voi apua, pitikö olla joku tavoitekin? 

Lopulta päätin olla tekemättä liian tarkkoja suunnitelmia. On omasta luonteesta kiinni, sopiiko tarkka suunnittelu ja listailu itselle. Jos se alkaa tuntua ahdistavalta, kannattaa sen sijaan luvata itselleen muutama pieni asia ja pysytellä niissä. Ajattelin kokeilla, miltä tuntuisi kirjata ylös tarkan pläänin sijaan lupauksia ja muistutuksia;

Lomalla:

  • Lupaan ulkoilla
  • Muistan syödä
  • Lupaan suhtautua yllätyksiin avoimesti
  • Muistan nukkua riittävästi
  • Lupaan, etten tee etukäteen ainuttakaan ”tämä on pakko tehdä ja nähdä” -listaa


Sounds like a plan! Mitä lupauksia sinä tekisit tulevalle viikolle?

- S

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Hyvän mielen ruoka

Suhteeni ruokaan on aina ollut vähintäänkin kinkkinen. Terveydenhoitajaopiskelijana tiedän ja tunnen erilaiset suositukset, mutta on täysin eri asia, pystynkö noudattamaan niitä säntillisesti. Olen yrittänyt hyvin monta monituista kertaa, mutta ehdottomuus ruokavaliossa on päätynyt siihen, että näen unta leijuvista leivonnaisista, jotka ovat kuuluneet sinne kiellettyjen listalle. Mielenterveyskuntoutujana tiedän myös, ettei vaativuuteni asian suhteen paranna semmoista tilannetta, saati omaa terveyttä ja hyvinvointia.

Siispä ehdotan itselleni ja kaikille muillekin vaihtoehtoa. Luin juuri tänään koulussa toiminnallisen opinnäytetyön opasta, jossa luki näin:

“...Toteutustapa on perusteltu kompromissi omien resurssien, toimeksiantajan toiveiden, kohderyhmän tarpeiden ja opinnäytetöitä koskevien vaatimusten välillä.”

Toivottavasti kukaan kyseisen kirjan kirjoittaja ei tule näkemään tätä, mutta uskallan verrata lausetta kuvastamaan myös tervettä yksilön suhdetta ruokaan. Niin, että se, miten toteutat ruokavaliotasi, on perusteltu kompromissi omien resurssien, toiveiden, tarpeiden ja vaatimusten välillä. Uskon, että on ihan ookoo syödä kahvin kanssa pari keksiä tai unohtaa ottaa päivän d-vitamiini. Avain hyvään oloon ja hyvän mielen ruokavalioon voisi olla siinä, että kunnioitat itseäsi hyväksymällä sen hetkiset resurssit toteuttaa hyvinvointia ylläpitäviä elintapoja ja noudatat niitä täten säännöllisesti ja kohtuudella, itseäsi kunnioittaen ja rakastaen.

Alla olevassa kuvassa on todellista hyvän mielen ruokaa... Syntymäpäiväkakku miehelleni viime helmikuussa. :) 

                     


Kauniita kevätpäiviä jokaiselle lukijalle!

<3: Liisa