maanantai 27. lokakuuta 2014

Digitaalinen ystävyys

Jokunen vuosi sitten tuli televisiosta Disney-elokuva Wall-E. Yllätyksekseni olen huomannut, miten vahvasti tuo elokuva teki vaikutuksen minuun. Kyse ei ollut niinkään itse tarinasta tai elokuvan teknisistä asioista. Se, miten elokuva kuvasi ihmiset ja ihmiskulttuurin tulevaisuudessa, pisti minut ajattelemaan noita asioita ja miten ne ovat nykypäivänä. Minun on myönnettävä, että elokuvassa esitetty näkemys ihmisistä ja heidän kulttuurista järkytti minua.

Kyse ei ole siitä, että ihmiset ovat lihavoitumassa. Minua järkytti eniten se, miten ihmiset kommunikoivat. Wall-E:ssa jokainen ihminen kommunikoi toisen ihmisen kanssa videonäytön kautta, jopa silloinkin, kun keskustelukumppani oli aivan vieressä. Vaikka videokuva välitti kuvan keskustelijoista toisilleen, kukaan ei keskustellut suoraan toisen ihmisen kanssa. Minusta oli merkittävä ja hieno kohtaus se, kun pitkään videonäyttöjen käytön jälkeen ihmiset pakotettiin näkemään vierustoveri ilman välikappaleita.


http://pixar-animation.weebly.com/wall-e.html

Nykyään, kun lähes kaikki palvelut ovat netissä ja sosiaaliset mediat ahkerassa käytössä, puhumattakaan älypuhelimien tuomasta monipuolisesta teknologian ja kommunikointikeinojen laajasta kirjosta, kuinka paljon keskustelemme toistemme kanssa face-to-face, ilman välikappaleita? Kykeneekö verkko- tai mobiilipalveluiden kautta toteutunut keskustelu korvaamaan livenä tapahtuvan keskustelun?

Verkossa tai tekstareilla keskustellessa ei näe toisen ihmisen kehonkieltä eikä välttämättä kuule tämän ääntä. Se karsii suurimman osan kommunikoinnin elementeistä pois, sillä suurin osa ihmisten välittämistä viesteistä on sanatonta viestintää. Ilmeet, eleet, yleinen olemus antavat heti omanlaisensa vaikutelman muille ihmisille. Puhumattakaan siitä, miten verkossa voi ajatella etukäteen, mitä sanoo / kirjoittaa ja kuinka moni tämän myötä edes puhuu spontaanisti totta.

Totta kai on olemassa äänipuhelut, jotka välittävät toisille äänensävyt yms. Videokuvan kauttakin kommunikoidaan nykyään hyvin paljon ja se tuo uusia mahdollisuuksia kommunikoida esim. kaukana asuvien ihmisten kanssa. Mutta kuinka usein on tarpeellista käyttää välikappaletta kommunikoinnissa? Lähinnä mietin tätä siltä kannalta, miten ihmiset voivat edes tutustua ja ystävystyä toisiinsa, kun kaikki kommunikointi on jollakin välilaitteella hoidettu. Missä itse ihmiset ovat nykyään? Missä muodostuu oikea ystävyys ja kuinka ihmiset pääsevät kehittämään sosiaalisia taitojaan, jos keskustelu toteutuu ainoastaan välikappaleilla?

Olen huomannut tämän kommunikoinnin ja jopa ihmissuhteiden "digitalisoitumisen" myötä, että sanalla "ystävä" on nykyään täysin eri merkitys kuin mitä muutamia vuosia sitten. Aikaisemmin ystävä oli henkilö, jonka kanssa halusi viettää aikaa, tehdä jotakin yhdessä ja jonka seurassa oli hyvä olla. Sanalla on yhä tuo merkityksensä. Mutta kun mennään sosiaalisiin medioihin tai mihin tahansa digitaaliseen laitteeseen, "ystävä" voi olla jotakin muuta. Ajatellaan esimerkiksi facebookia. On monia ihmisiä, joilla on satoja, jopa tuhansia ystäviä - facebookin termien mukaan. Kuinka moni näistä ystävistä on henkilölle oikeita ystäviä?

Tästä eteenpäin videopelit antavat myös sanalle "ystävä" ihan täysin uuden merkityksen. Esimerkiksi Nintendo DS ja 3DS -laitteilla ihmiset voivat jakaa niin kutsuttuja "Friend codeja" toistensa kanssa ja siten vaikka pelata toistensa kanssa yms. Mutta homma ei rajoitu vain siihen. Joidenkin pelien toiminnallisuudet vaativat, että on monta "ystävää". Sitä enemmän saa pelistä irti. Pokemon -pelit ovat yksi hyvä esimerkki tästä. Mutta kuinka moni tuntee oikeasti nämä "ystävät" ja viettää heidän kanssaan aikaa?

Oli sitten kyse pelistä tai sosiaalisesta mediasta, ystävien määrä on kasvanut. Mutta ystävä ei ole enää välttämättä henkilö, jonka kanssa vietetään aikaa. Ystävästä on tullut nykyään digitaalinen tuote, virtuaaliomaisuus, jota kerätään. Tällä tavoin henkilö hyötyy jollakin tavoin "ystävien" keräämisestä, oli kyse oman maineensa korottamisesta, uusien pelitoiminnallisuuksien käyttöönotosta tai jostain muusta. Minusta tällainen ystävyyden ja sanan "ystävä" merkityksen vääristyminen vähentää ihmisten arvoa ihmisenä ja edesauttaa yksinäisyyttä ja tunnetta siitä, että kokisi yhteenkuuluvuutta toisten ihmisten kanssa.

Tietyllä tavalla tämä digitaalinen ystävyys vaikuttaa myös siten, että oikeita sosiaalisia taitoja ei välttämättä päästä kehittämään, pahimmassa tapauksessa ei ollenkaan. Se, että on jo perustettu erikseen organisaatioita, jotka opettavat ihmissuhde- ja sosiaalisia taitoja (mikä ei ole ollenkaan huono asia), kertoo mielestäni hyvin paljon ihmisten nykyisistä ihmissuhdetaidoista. Ilmeisesti emme enää osaa kommunikoida toistemme kanssa. Onko ihme, että monet kokevat nykyään niin paljon yksinäisyyttä ja toisten ihmisten tapaaminen on niin pelottavaa?

-----

Edellinen kirjoittaja kysyi, mitä talvisuunnitelmia minulla on. En ole vielä ehtinyt edes ajatellakaan niin pitkälle. Tähtäimessä on valmistuminen joulukuussa. Toivon mukaan se innostaisi minua jatkamaan muita harrastuksiani, jotka ovat jääneet kovin vähäiselle huomiolle opinnäytetyön myötä.

Seuraavalle kirjoittajalle (ja kaikille muillekin) esitän kysymyksen sijasta haasteen:
Yritä olla yksi päivä kokonaan ilman nettiä. Ei tietokoneella, kännykällä tai millään muullakaan laitteella ollenkaan nettiä. (Mikäli työn puolesta on pakko käyttää nettiä, yritä olla käyttämättä sitä vapaa-aikanasi ollenkaan.) Kuvaile kokemustasi.

- Leena

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti